Jytten puheenjohtaja Mikko Jakonen ja muut Jyväskylän yliopiston henkilöstöjärjestöjen puheenjohtajat pohtivat työn juhlan luonnetta ja suomalaisten yliopistotyöläisten venymistä koronakeväänä 2020 tässä Jytten blogissa julkaistavassa vapputervehdyksessä.
Tänä vuonna vappua vietetään kenties oudoimmissa merkeissä sen koko pitkän historian aikana. Vapun aikaan on vietetty erilaisia juhlia jo vuosisatojen ajan. Tällöin on juhlistettu kevään taitetta, talven jäämistä taakse ja valmistautumista kesän raskaisiin maatöihin. Vappuperinteeseen kuuluvat edelleen tästä pitkästä perinteestä juontuvat herkut, erityisesti sima.
Varsinaiseksi työväen yhteiseksi maailmanlaajuiseksi juhlapäiväksi 1. toukokuuta muotoutui vuonna 1890. Työväenliikkeen niin sanottu Toinen internationaali (1889-1916) päätti Pariisissa vuonna 1889, että vappua tulisi juhlia Yhdysvaltojen vuoden 1886 kahdeksantuntista työpäivää vaatineen yleislakon ja sitä seuranneiden Chicagon Haymarketin mielensosoituksissa tapettujen anarkistityöläisten muistoksi. Vapun tarkoituksena on ollut tuoda esiin kaiken työn arvo yhteiskunnalle ja muistuttaa työntekijöiden oikeuksista kohtuullisiin työoloihin ja -ehtoihin sekä riittävään palkkaan.
Elämän ja arjen rullatessa normaalisti palkallinen vapaapäivä puistojuhlineen, herkkuineen ja kuohuviineineen on monelle tervetullut piristys. Yliopistomaailmassa huhtikuun loppu tarkoittaa pääsääntöisesti kurssien loppumista ja siirtymistä valintakokeiden valmisteluun ja tarkastamiseen, tulevan lukuvuoden opetuksen suunnitteluun, tutkimukseen, opinnäytetöiden ohjaukseen ja syksyn rahoitushakemusten parissa työskentelyyn. Jyväskylässä vappua on juhlittu esimerkiksi Harjulla ja Kirkkopuistossa sekä työväenliikkeen vappumarssilla, joka on tavannut päättyä Lounaispuistoon juhlatunnelmiin. Nämä paikat ovat tarjonneet mukavia mahdollisuuksia kohdata niin työkavereita kuin muita kaupunkilaisia. Vappu on kerännyt meidät yhteen ja antanut mahdollisuuden keskustella myös jännitteisistä yhteiskunnallisista aiheista hyvässä yhteishengessä – erimielisyyksistä huolimatta.
Työn juhlaa poikkeusolosuhteissa
Koronakevät 2020 on tarkoittanut siirtymistä elämään poikkeusoloissa, jollaisia emme ole koskaan aikaisemmin kokeneet. Nopeasti leviävä virus on aiheuttanut huolta, pelkoa ja kärsimystä ympäri maailman. Se on pakottanut yhteiskunnat turvautumaan sosiaaliseen eristämiseen, joka on tällä hetkellä ainoa pandemiaan selvästi vaikuttava torjuntatoimenpide. Olemme sulkeneet maiden rajat, ravintolat, kahvilat, koulut ja yliopistot. Monissa eurooppalaisissa maissa on vietetty sisätiloissa jo viikkoja ja Suomessakin ulkoilu on tapahtunut turvavälein. Koko maailma odottaa koronarokotetta ja ensimmäisen tautiaallon laantumista. Kun tilanne on jatkunut jo muutaman kuukauden, alamme vähitellen ymmärtää, että asiaan ei ole nopeita tai helppoja ratkaisuja. Taudista ei ehkä olekaan enää paluuta ”normaaliin”. Olemme uuden edessä, ja uuteen liittyy aina suuri määrä epävarmuutta. Tautiaallon sosiaaliset ja taloudelliset kerrannaisvaikutukset lisäävät epätietoisuutta ja huolta entisestään.
Yhteiskunnan eri sektoreilla työskentelevät ihmiset myös koronan aikana. Korona-ajan sankariteot liittyvät itsensä alttiiksi laittamiseen vaarallisen taudin edessä, sekä tieteen ja tiedon ohjaamaan suunnitelmalliseen toimintaan, pitkäjänteisyyteen ja periksiantamattomuuteen. Meille yliopistolaisille on jäänyt tehtäväksi varmistaa, että kriisi aiheuttaa mahdollisimman vähän vaurioita yhteiskuntamme peruspilareille, tutkimukselle ja koulutukselle. Tässä tehtävässä olemme onnistuneet toistaiseksi erinomaisesti. Yliopistotyö on jatkunut miltei häiriöttä, mitä voidaan pitää yhtenä koronakevään suurista ihmeistä. Koko koulutussektori on ottanut nopeasti valtavan digiloikan, ja tämä on vaatinut huomattavaa omatoimisuutta, paneutumista ja omistautumista opetustyölle.
Yliopistoissa opetus- ja ohjaustehtävissä olevat ihmiset ovat kantaneet erittäin suuren taakan varmistaessaan, että kurssit pyörivät ja tutkinnot valmistuvat. Hallinto on puristanut kaikkensa saadakseen asiat toimimaan sujuvasti poikkeusoloissa ja digipalvelut ovat taanneet, että koko ruljanssi on ylipäätään ollut mahdollinen. Avoimen tiedon keskuksen työntekijät ovat palvelleet opiskelijoita ja tutkijoita monin eri tavoin myös kirjastojen ovien sulkeuduttua. Yliopistomme siivoojat ja virastomestarit ovat huolehtineet alusta lähtien, että yliopistomme on turvallinen paikka työskennellä, ja he myös mahdollistavat ovien avaamisen jälleen, kun aika koittaa. Samalla yliopistojen tutkijat ja professorikunta ovat tuottaneet runsaasti tietoa päätöksenteon tueksi ja osallistuneet tavallistakin enemmän julkiseen keskusteluun. Tutkimuspuolella koronan vaikutusten arviointi on vasta alussa. Korona ei siis mullista vain terveyttä, politiikkaa ja taloutta, vaan se muodostuu vedenjakajaksi lähestulkoon kaikilla tutkimuksen aloilla. Toivottavasti yliopistojen ovia lähdetään avaamaan myös konkreettisesti tutkimus edellä ja fyysiseen opiskeluun yhteisissä tiloissa palataan vasta syksyllä 2020, ja silloinkin harkitusti ja hallitusti.
Ilman toisiamme emme selviäisi – solidaarisuutta eristyksissä
Tänä keväänä ei yliopistoissa ole laiskoteltu, päinvastoin. Kuten monessa muussakin työpaikassa, olemme kotoa käsin ja pääasiassa ”näkymättömästi” huolehtineet siitä, että elämä jatkuu ja että se voisi myös palata takaisin uomiinsa mahdollisimman vähän vaurioin. Tästä saamme kiittää toisiamme ja koko Jyväskylän yliopiston erittäin hyvää yhteishenkeä organisaatiomme kaikilla tasoilla. Työnantajalta me tämän ”koronakevään ihmeen” aikaansaajat eli yliopistojen työntekijät odotamme pitkäjänteistä ja työtämme arvostavaa henkilöstöpolitiikka niin kriisin keskellä kuin myös jatkossa. Akuutin tilanteen jossain vaiheessa loppuessa on oltava aikaa myös palautumiselle poikkeuksellisen vaativan ja useampaan digiloikkkaan kiteytyneen lukuvuoden 2019-2020 jälkeen.
Korona on osoittanut, kuinka kaikilla yhteiskunnan osa-alueilla tehtävä työ on tärkeää. Ilman toisiamme emme selviäisi. Kriisi muistuttaa meitä siitä, miksi olemme rakentaneet vuosikymmenestä toiseen tutkitulle tiedolle ja solidaariselle yhteistyölle perustuvaa demokraattista hyvinvointivaltiota. Kriisi on paljastanut erilaisten yhteiskuntien perusrakenteita valitettavan raadollisella tavalla. Moneen muuhun valtioon verrattuna Suomessa nämä perusrakenteet vaikuttavat olevan melkoisen hyvässä kunnossa. Koronakeväässä ei siksi korostu vain akuutissa kriisinhoidossa tehtävä elintärkeä työ, vaan siinä kulminoituu vuosikymmenten pitkäjänteinen perustyö yhteiskunnan eri sektoreilla. Siksi vappu on todellinen työn juhla, ehkäpä juuri erityisesti tänä poikkeuksellisena koronakeväänä 2020.
Tänä keväänä vappua juhlitaan siis etänä ja sosiaalisessa eristyksessä. On selvää, että Keski-Suomen tällä hetkellä maltillisesta koronatilanteesta huolimatta meidän ei tule lähteä juhlimaan puistoihin. Työn juhla on ollut yksi harvoja suomalaisen yhteiskunnan kaupungeilla näkyviä juhlapyhiä, mutta tänä vuonna kaupungilla juhlimista on syytä välttää. Tämä kaikki kuitenkin vain korostaa vapun tärkeintä sanomaa eli solidaarisuutta. Jotta selättäisimme kriisin ja jotta turvaisimme ne, jotka ovat heikoimmassa asemassa ja hoitotyön eturintamassa, on meidän syytä malttaa mielemme. Keräännytään siis yhteen virtuaalisesti, juhlitaan vappua iloisesti ja kekseliäästi tänä vuonna kodeistamme käsin. Toisenlaisia vappuja tulee aivan varmasti ja silloin vappuperinteen pitkään historiaan on lisätty yksi käänteentekevä sivu: muisto koronakevään solidaarisuudesta, joka kantoi meidät yhdessä hankalien aikojen yli.
Oikein hyvää työn juhlaa kaikille toivottavat,
Mikko Jakonen
Jyväskylän tieteentekijöiden (JYTTE) puheenjohtaja
Jaana Toomar
Jyväskylän yliopiston opetusalan paikallisyhdistys (JYLL) puheenjohtaja
Mika Lähteenmäki
Professoriliiton paikallisosaston puheenjohtaja
Tuula Hölttä
Jyväskylän yliopiston henkilökuntayhdistyksen (JYHY) varapuheenjohtaja
Martti Lummukka
Jyväskylän yliopiston ammattiosaston (JYTT) puheenjohtaja